Pakanalliset häät ekoillen --matalan budjetin kättenliittäjäiset.

Pakanalliset, ei kirkolliset ja muutenkin valtavirrasta poikkeavat häät ovat yleistymässä -pieni puro vaihtoehtoisesti häitään juhlivia on kasvattanut uomaansa jo jonkin aikaa, ja vaikuttaa vain jatkavan levenemistään. 

Vaikka siviilivihkmiset ja ei-kirkolliset häät usein tuppaavat olemaan pieniä ja vaatimattomia, ilman sen kummempaa valmistautumista, ei näin aina tarvitse olla!

Vanhoja kansanperinteitä voi ottaa käyttöön ja muokata itselleen sopiviksi, ja valmistautumiseen voi ottaa aikaa juuri sen verran kuin haluaa. Myös pakanamorsian voi halutessaan elää ainutlaatuista elämänvaihettaan fiilistellen, ilman että sen täytyy muuttua ylikaupalliseksi hysteriaksi.

Koska tämän kummituskartanon väki meni hiljattain juuri naimisiin, niin päätin kirjoittaa aiheeseen liittyviä omia ideoita tänne muidenkin iloksi:

1. 1. Vuosi / puolivuotta ennen häitä: Kokoa oma  ¨kapioarkkusi¨. Kapioarkut ovat juuri niitä kuvioituja arkkuja mitä näkee monilla mökeillä ja kirppiksillä. Ennen näihin kerättiin morsiamen itse tekemiä kodin kangastarpeita, kuten lakanoita, pyyhkeitä yms. Usein jokaiseen oli vielä kirjottu tulevan parin nimetkin. Moderni luonnonuskovainen kuitenkin tuunaa puisen arkun oman maunsa mukaan ja kerää sen sisälle tulevaan hääseremoniaansa liittyvät tarpeet. Näihin voi liittyä vaikka itsetehty ¨handfasting¨ -nyöri, yrttejä kyseisen nyörin kasvivärjäämiseen, kukilla ja yrteillä koristellut rituaalikynttilät, kirpparilta löydetyt kattaukseen sopivat alpakka-kupit yms.            Myöhemmin noituutta harjoittava voi esimerkiksi pitää rituaalityöskentelyssään tarvitsemia esineitä kyseisessä arkussa. Arkun voi ihan hyvin myös tehdä häiden jälkeen. Usein näissä oli myös valmistumis / naimisiin meno vuosi maalattuna sisäkannen pintaan. Myös vanhan arkun voi hyödyntää uusiksi mikäli löytää itselleen mieluisen. Omia tarvikkeita varten mukaan voi laittaa vaikka suojaavan amuletin tai kiven.                                                                                                                                                                                                                  
   2. Oma ¨handfasting¨ nyöri kasviväreillä värjäten. Käsittelemättöntä villalankaa ja värjäykseen tarvittavaa alunaa saa esimerkiksi taito-keskuksista ja alan liikkeistä valmiina setteinä. Tein oman värjäysprosessini purkkivärjäyksenä, joka on helppo tapa, joskin aikaa vievä; lankojen tulee lillua seoksessaan purkissa jopa neljä viikkoa. Toisaalta lankojen liemen värien kehittymistä on hauska seurata, ja se jos mikä näyttää noidan hyllystä otetulta seokselta. Vinkkejä sopiviin värjäyskasveihin löytyy netistä, kirjastosta ja ihan vain kokeilemallakin. Itse käytin mielikuvituksellisen määrän kaikkea mitä olin omassa puutarhassa kasvattanut, ja kaikkea mitä kaapista löytyikään. Näistä parhaiten värjäsi ehkä mustat orvokit, mutta muuten seos ei ehtinyt olla kuin pari viikkoa kun pinnalla kelluneet pihlajanmarjat alkoivat homehtumaan. Onkin tärkeää saada purkki aivan täyteen vettä ennen sen sulkemista. Oma nyöri oli kuitenkin vielä pelastettavissa ja tuoksui lopulta vahvasti kanelilta ja neilikoilta sekä muilta mausteilta mitä olin purkkiin laittanut. Aineita voi laittaa mukaan myös niiden uskottujen ominaisuuksien vuoksi, kuten pihlajanmarjaa suojaavana aineena.                                                                                                                                                                                                       
   3. Kättenliitäjäisnyöri kaupan langoista: Sama esine kuin yläpuolella, mutta kaupanlangoilla, mikä helpottaa värien kanssa leikkimistä. Itse päädyin laittamaan yhteiseen nyöriimme sekä itsevärjättyjä että kaupan lankoja. Omaan versioon tuli syksyisiä värejä, violettia, ruskeaa, tumman keltaista sekä tummanvihreää, kaikki murretuissa sävyissä. Jotain ostin eri paksuisinakin versioina, jotta itse nyöriin tulisi vähän tekstuuria. Nyörin voi tehdä varmasti monella eri tapaa, mutta itse päädyin tekemään muutaman eri paksuisen letin jotka letitin lopulta vielä yhteen. Lopulta lisäsin vielä pieniä ruosteisia kulkusia, mutta itse seremoniaa ennen huomasin niiden olevan helposti sotkeentumista aiheuttava koriste, ja leikkasin suurimman osan pois. Mikään tosin ei estä tehdä tästä versiota joka toimisi.                                                                                                                                                                                         
   4. Hääkimppu tai hääkurpitsa.  Hääkimppu voi myös olla persoonallinen ja itsetehty. Omaan kimppuun tuli itsekasvatettua koiruohoa, joka on kuivuessaan aavemaisen valkoinen. Lisäksi kuivasin pienen määrän lumipallomarjoja ja ostin marketista morsiusharsoa ja pari halloweenkimppua päivää ennen seremoniaa. Olisin halunnut myös pari pitkää murattiköynnöstä, mutta noh, kaikkea ei voi saada. Tarkoitus oli myös laittaa käpyjä, ruosteisia kulkusia, jonkun eläimen pieni kallo sekä häitä varten tehty loitsupullo mukaan. Lopulta heitin kaikki nämä ideat takavasemmalle, silllä pääni täytti idea _hääkurpitsasta!_ . Näin ollen suosittelen myös rohkeasti vaihtamaan kimppu vaikka kurpitsaan. Itse koitin jotenkin pitää molemmat mukana, joka päätyi siihen että kurpitsa hengaili lähinnä alttarilla. Mutta mikäli sinäkin haluat astella paikalle ilman saattajaa, niin anna ainakin kurpitsan saattaa sinut alttarille, mikäli häänne ovat siis kekrin aikoihin. Myös hääkurpitsan voi lopulta heittää taakse kohti morsiusneitoja, mutta lienee parasta tehdä se niin että vain kutsumattomat vieraat voivat jäädä alle.                                                                                                                                                                                 
   5. Tee seremoniasta omanlainen: Vaikka paikalla olisi vain maistraatin vihkijä, niin voi etukäteen neuvottelemalla siitäkin saada omaan katsantoon sopivan, mikäli se vain sopii vihkijälle. Vihkijä voi auttaa vaikkapa solmimaan kättenliittäjäisnyörin, tai pari voi juoda yhteisestä jaetusta maljasta tai sytyttää kynttilän yhdessä. Vaikka vihkijä ei halua tai pystyisi tekemään esimerkiksi moderniin noituuteen liittyvää seremoniaa, niin sitä voi imitoida maallisemmallakin tavalla. Seremonia voidaan pitää  kynttilä -tai kukkapiirin keskellä, ison puun alla, tai tietyssä kuunvaiheessa. Joskus maallisempi versio luonnonuskovaisten handfasting-seremoniasta voi olla paikallaan, esimerkiksi mikäli paikalla on paljon sukulaisia joilta tulisi lähinnä pahaa silmää pakanalliselle palvelukselle. Mutta myös ihan täysimittaisia pakanallisia seremonioitakin varten löytyy onneksi jo vihkijöitä. Oman tilasimme Pakanalliselta keskukselta, ja seremonian toteutus sovittiin yhdessä palaveeraamalla hyvissä ajoin (tämä ei ole maksettu mainos). Suomessa esimerkiksi noituuden harjoittajat tuntuvat moni olevan omissa oloissaan viihtyviä eklektikkoja, ja piirityöskentelyn ollessa lähes mitätöntä, joutuu moni varmaankin hankkimaan ulkopuolisen pakanallisen vihkijän.                                                                                                                                                                                                               
   6. Hanki ainutlaatuisia tarvikkeita ja kierrätä. Monet häätarvikkeet päätyvät suoraan tori.fi:hin ja vintediin. Osa näistä voi olla persoonattomia, osa ihan hyödyllisiäkin, kuten jotkut hienommat hiuskoristeet. Pakanahäihin on luonnollista mennä ekologisuus edellä. Vintage häämekkoja löytyy yllättävän halvallakin, kuten myös moderneja versioitakin. Myös mustia häämekkoja käytettiin vielä 1800-luvulla pohjanmaalla, sekä valtavia morsiuskruunuja. Suvun edesmenneiden korut ja isoisoäitien pitsihanskat tuovat arvokkuutta, sekä esivanhemmat mukaan tärkeään tapahtumaan. Häihin voi hankkia myös muita antiikkiesineitä ulkoilutettaviksi ; 1920-luvun ranskalainen helmikoristeltu pitsipäähine, 1900-luvun alun valkoinen vahakukkadiadeemi ja uraanilasista tehty hääkukkienpidike ovat omia suosikkejani mitä olen löytänyt. Myös sulhanen voi pukeutua muuhun kuin pukuun; meillä sulhasella oli skotlannista hankittu asu johon liittyi tummanvihreä liivi, housut, korkeavartiset sukat ja samaa kangasta oleva takki. Asu oli perinteinen britti -metsästäjän, eräilijän tai metsänvartijan eli ¨gamekeeperin¨ asu.                        -Toivottavasti näistä ideoista olisi jotain iloa, ja tulisi joillekkin ainakin tuo hääkurpitsa käyttöön! :) -Helmiina & puotikissa Zephyrine