Kaulakoru ruusun terälehdistä

Rukousnauhan perinteinen nimi ruusukko tulee englanninkielen sanasta rosary -ja aika harva tietää että rukousnauhoja tosiaan tehtiin keskiajalla ihan ruusujen terälehdistä itsestään!

Rukousnauha liitetään usein katolilaiseen perinteeseen, vaikka niitä on kautta aikojen käytetty mm. islamilaisessa, hindulaisessa ja buddhalaisessa perinteessä. Myös kuivatuista kukista tehdyt helmet ovat olleet käytössä ympäri maailman, mm. läntisessä afrikassa.

Ruusun terälehdistä voi siis tehdä vaikka oman pienen pakanallisen helminauhan vaikkapa omalla alttarilla olevan patsaan ympärille, omiin häihin tai edesmenneen kuvaa kehystämään. Itse tein omiin häihini hiljattain nauhat ruusunterälehdistä, kuivatuista pihlajan marjoista ja lumipallomarjoista. Olin kokeillut jo aikaisemminkin ¨ruusukon¨ tekoa, mutta silloin massasta tehdyt pallot ehtivät kuivumaan ennenkuin sain niihin pistettyä reikiä. Ihan kivoja ruusun tuoksuisia pikkupalloja niistä tuli, käytettäväksi vaikkapa loitsupulloihin tai alttarilahjana yms!

Netissä on monia ohjeita ruusukkomassan tekoon, ja erilaisia tapoja näyttääkin löytyvän runsaasti.

Itse tein tällaisella ohjeella oman ruusunterälehtimassani:

1. Kerää tarvittava määrä lehtiä. Kuivattuja ruusuja ei yleensä löydy omasta takaa tarpeeksi, mutta esimerkiksi etnisistä ruokakaupoista saa kuivattuja ruusunterälehtiä. Niitä voi käyttää mm. teessä! Omat kuivatut damaskoksen ruusuni löysin etnisen kaupan mausteosastolta. Suosittelen näistä kaupoista myös aina nappaamaan esim. ruusuvettä mukaan (tätä käytetään mm. turkkilaiseen kahviin!). Myös ruusuhillo on mahtavaa lettujen kanssa!                                                                                                     
2. Mikäli kotoa löytyy jotain lahjaksi saatuja kuivattuja ruusuja jotka yhä roikkuvat kimpussa, niin niitä voi lisätä myös. Tämä tekee helmistä hieman spesiaalimpia ja on kiva tapa käyttää muistoruusut tarvittaessa (toki tulee varautua siihen että helmistä ei tulekkaan käyttökelpoisia). Värillä ei sinänsä ole väliä, koska valurautapadassa koko massa muuttuu täysin mustaksi, ja muutoin taas ruskeaksi. Itse olen kova säästämään kuivakukkia, joten omaan vieläkin ison lasiastian täynnä  yli kuusi vuotta vanhoja jättiruusuja seurustelumme alkuajoilta. Osa näistä pääsi mukaan tähän kättenliittäjäis-seremoniaankin! Loput varmaan kerää pölyä hamaan loppuun asti.              
3. Itse lisäsin ruusuja noin kolme isoa kourallista, niin että pieni valurautapata oli niitä täynnä (kyseessä oli entinen fonduepata). Mikäli ruusuja tulee liian vähän, niin aina voi tehdä uuden satsin myöhemmin. Maltti on valttia tässäkin työssä. Itselläni tämä riitti niin pitkään ruusukkoon että se roikkui jossain rinnan korkeudella -toki myös helmien koko vaikuttaa!                                                                                                      
4. Ennen kuin ruusuja aletaan keittämään, olisi hyvä jauhaa niitä pienemmäksi. Näin saa hienomman massan josta tulee pienempiä ja sileämpiä palloja. Tätä varten esimerkiksi mortteli on oiva. Itse tein ensimmäisellä kerralla hienoa massaa, ja toisella kertaa heitin ruusut kokeeksi sellaisenaan pataan. Lopputulos oli että ensimmäiset helmet ovat huomattavasti enemmän helmimäisiä kuin ne karkeat pallot joita käytin kättenliittäjäisissä. Lehtiä tosin joutuu muussaamaan lämmitysvaiheessa kuitenkin.                                                                                                
5. Massaan tulisi lisätä hiukan vettä ja sen tulisi antaa kiehua hieman ja sitten lämmetä keskilämmöllä kunnes seos on geelimäistä. Itse laitoin reippaammin vettä ensin ja jouduin sitten odottamaan että ylimääräinen haihtuisi. Massaa olisi tärkeä myös sekoittaa jottei se pala. Ensimmäisellä kerralla onnistuin tekemään massan polttamatta sitä, mutta toisella kerralla pieni herpaantuminen kostautui ja lisäsi helmimassaan palaneen tuoksua, joka valitettavasti ei lähde pois ja syö ruusun omaa tuoksua.                                                                                                                                
6. Osassa resepteissä tätä massaa tulisi lämmittää kolmen tai jopa useamman päivän ajan aina 20min kunnes se on sileän savimaista. Osassa ohjeista taas sanotaan että kerta riittää. Itse koen että useamman päivän lämmitystouhut ehkä auttoivat pienentämään lehtien kuituja ja lisäämään tummaa väriä, mutta koen että hyvin hienonnettujen lehtien kanssa pärjää yhdelläkin kertaa. Itse tykkäsin lisätä ruusuvettä kiehautusveteen.                                                                                               
7. Kun massa on jäähtynyt, tulisi se pyöritellä pieniksi palloiksi kuivumisalustalleen. Pallot kutistuvat jopa sen 50% kuivuessaan, joten ota tämä huomioon! Jotkut tykkäävät pyöritellä ruusupallojaan vielä ruusuöljyssä (itse käytin itsetehtyä) tai suihkuttaa niihin ruusuvettä tai parfyymiä. Sinänsä näillä ei ole muuta tarkoitusta käsittääkseni kuin edesauttaa helmien tuoksuvuutta. Aidot ruusukot kuulemma tuoksuvat käsissä hieman ruusulta vielä vuosienkin jälkeen kun tarkkaan nuuhkii. Itse laitoin nämä kuivumaan ihan lautasille, mutta tärkeintä on että ne eivät jää alustaansa kiinni.                                                                                                              
8. Seuraavana päivänä pallojen kuori on kovettunut sen verran, että niihin voi pistää neulalla reikiä. Tämä on tärkeää tehdä heti seuraavana päivänä, tai viimeistään sitä seuraavana --ruusupallot kuivuvat todella äkkiä, ja ovat kivikovia ennenkuin uskoisikaan! Itse sain huomata tämän jo kolmannen päivän kohdalla. Kannattaa heti valita haluttuun lankaan sopiva neula jolla pistää, ja vaikka pala rautalankaa jonka läpi pujotella palloja kuivumaan.                                                                                      
9. Kun pallot ovat kuivuneet kuivassa paikassa ainakin muutaman päivän, tai jopa viikon pari, ne voi ottaa rautalangasta ulos ja aloittaa helmeilyn! Itse käytin tähän projektiin ihan tavallista ompelulankaa, mutta oma projetkini meneekin kehyksiin sitten jossain vaiheessa. Useammin käytettäviin helmiin kannattaa valita jotain kestävämpää, kuten ihan varsinaista helmilankaa jota saa askartelukaupoista! Innokas tekee näistä vaikka joululahjan tai kokeilee jotain muita kukkalajeja! -Helmiina ja Zephyrine